Kirjoitus Pasilan Uutisissa

Olen asunut Pasilassa toukokuusta lähtien.  Kun olen kertonut muutosta ystävilleni ja tuttavilleni, yleisin reaktio on ollut joko hämmennys tai sääli.  Moni on pahoitellut, että olen joutunut muuttamaan vihreästä Herttoniemestä harmaan betonin keskelle.  Suurimmat ihmettelijät ovat olleet niitä, joille Pasila on tuttu ainoastaan ohikiitävän junan ikkunasta.  He ovat luonnehtineet Pasilaa rumaksi, levottomaksi toimistoalueeksi, jossa kukaan järkevä ihminen ei asu kuin pakon edessä.

Ihmisten reaktiot ovat tuntuneet oudoilta.  Olemme mieheni kanssa olleet todella tyytyväisiä sekä asuntoomme että Pasilaan asuinalueena.  Loistavat liikenneyhteydet ovat tärkeitä, ja työmatkani Hakaniemeen sujuu näppärästi uudella ysin ratikalla.  Alueella on yllättävänkin vihreää ja naapurit ovat osoittautuneet mukaviksi. Mitä paremmin itse on viihtynyt alueella, sitä kurjemmalta ovat tuntuneet ihmisten väärät ennakkoluulot.

Pasila muuttuu jatkossa paljon.  Rakenteilla oleva Konepaja-alue ja suunnitteilla oleva Keski-Pasila tuovat alueelle runsaasti uusia asuntoja ja liiketiloja.  Uutta rakennettaessa on tärkeä kuitenkin muistaa, että myös olemassa olevia alueita tulee kehittää ja kunnostaa.  Pasilassa on onneksi tehty paljon julkisivuremontteja, ja omassa talossanikin seinät saivat uuden valkoisen värin vanhan harmaan sijasta.  Pienilläkin parannuksilla voi lisätä yllättävän paljon viihtyvyyttä.

Paljon puhuttua yhteisöllisyyttä kaipaisin meidänkin alueellemme lisää.  Tarvitaan kahviloita, ravintoloita ja yhteisiä oleskelutiloja sekä yhteisiä tekoja alueen viihtyvyyden ja maineen parantamiseksi.  Pasila on monikulttuurinen ja elävä alue, jota pystymme yhdessä kehittämään vielä paremmaksi.

Öka ungas kunskap om samhället

Under valkampanjen har jag fått delta i flera skolpaneler. Paneler ordnas i grundskolor, gymnasier och yrkesskolor. Eleverna har förberett frågor i förväg och diskussionsämnena varierar allt från alkoholpolitik till trafik, från skolmat till säkerhetspolitik. 

En stor del av frågorna har ingenting med kommunalvalet att göra. Det är oklart för många vad som bestäms i riksdagen och vilka ärenden som hör till kommunfullmäktige. De varierande frågorna vittnar också om att det finns ett stort behov för unga att få ställa frågor till politiker och beslutsfattare.

I största delen av skolorna erbjuds den möjligheten endast inför val. Ungdomsbarometern som publicerades förra veckan berättar att antalet unga som inte alls är intresserade av politik ökar. Samma utveckling syns också i Kimmo Elos och Lauri Rapels undersökning som gjordes om medborgarnas kunskap om politik. Där ansågs det vara speciellt oroväckande, att de unga som inte är högt utbildade är politiskt passiva och har låga kunskaper om politik.

Det finns klara brister i samhällskunskapsundervisningen, speciellt inom yrkesutbildningen.  Jämlika påverkningsmöjligheter kräver jämlika utgångspunkter och att grundkunskaperna ökas. Utvecklingen där utbildningsbakgrunden styr så starkt den politiska aktiviteten eller passiviteten borde brytas.  

Ett sätt skulle vara att öppna skoldörrarna för politik. När unga i skolorna ges en möjlighet att lära sig om samhället, medborgaraktivitet och politiska rörelser är det lättare för dem att se sin egen roll i
påverkandet och ta del i att utveckla samhället.  

Ungdomsbarometern gav också positiva resultat. Det finns allt flera unga som är färdiga att aktivera sig inom politiken, antingen som partimedlemmar eller som kandidat i val. Hoppas det syns redan som ökat valdeltagandet på söndagen. Och hoppas att den klyfta som håller på att utformas mellan aktiva och passiva unga tas på allvar. Allas insats behövs i framtiden.

Publicerad på www.hbl.fi 20.10.

Ylimielisyyttä ja ylilyöntejä

Kesä meni taas ohi nopeammin kuin olisi tarvinnut.  Nopeasti loppui myös uuden puoluejohtomme kuherruskuukausi mediassa, mikäli se edes alkoi.  Älytön keskustelu siitä, miksi puheenjohtaja Urpilainen viettää hyvin ansaittua kesälomaansa sai paljon palstatilaa viime viikkoina.  On toki ymmärrettävää että hiljaisena aikana tikusta on tehtävä asiaa ja moni kesätoimittaja on juttuja vailla, mutta ihmettelen suuresti miksi tähän uutisankkaan tarttui myös moni alan konkari.

Kesän aikana hallitus on saanut lomailla ilman etsintäpartioita, ja lepo tuntuu tehneen hyvää.  Porvarihallituksen ylimielisyys on noussut aivan uudelle tasolle.  Esimakua siitä saatiin Porin paneelissa heinäkuussa, jossa oikeistojohtajien vähättelevä ja mitätöivä tyyli onneksi kääntyi heitä itseään vastaan.

Ruoan arvonlisäveron alentaminen on noussut suureksi kysymykseksi ja kiitos siitä kuuluu keskustalle.  Nyt tähän samaan poppakonstiin on ryhtynyt uskomaan myös sitä eduskuntavaalien aikaan epäillyt kokoomus.  Pelko siitä, että veroalen vaikutukset hukkuisivat kaupan katteisiin, ei huoleta hallitusta, koska uudistuksen vaikutusten seuranta siirretään kätevästi kuluttajille.  Kaupat kyllä kuulemma laskevat hintoja kun ostoksilla käyvät äänestävät jaloillaan ja kilpailuttavat myymälöitä.  Kataisen ja Vanhasen Porin paneelissa markkinoima ajatus on käytännössä mahdoton.  Useimmilta paikkakunnilta löytyy vain kahden suuren ketjun kauppoja, eikä kuluttajalle jää juurikaan vaihtoehtoja.  Syömälakkoon kukaan tuskin suostuu korkeintaan viiden prosentin alennuksen takia.

Keskustelu maksuttomasta päivähoidosta torjuttiin toteuttamiskelvottomana. Taloudellisesti se ei voi sitä olla, koska kustannukset olisivat selvästi pienemmät kuin elintarvikkeiden arvonlisäveroaleen käytettävä summa. Näin ollen kyse täytyy olla periaatteesta – päivähoidon on jostakin syystä poikettava peruskoulusta, toisesta asteesta ja korkeakouluista. Jyrki Katainen kertoi maksavansa mielellään lapsensa päivähoidosta.  Hieno homma, mutta monen perheen taloudessa päivähoitomaksujen merkitys on toinen. Kokoomuksen tavoitteiden vastaisesti ns. nollamaksuluokka on edelleen olemassa, mutta varsin vähäisillä tuloilla päivähoitomaksut jo nakertavat lapsiperheiden asemaa.

SDP on yksiselitteisesti asettanut tavoitteekseen lapsiperheiden aseman parantamisen. Hallitus taas on kulkenut päivähoitomaksuissa toiseen suuntaan. Näin ollen ei ole ihme, että SDP:n esitystä on vähätelty ja jopa pilkattu.

Puolueissa on edelleen eroja. Onneksi.

Julkaistu Demarissa 13.8.2008

Valinnalla on väliä

Ennakkoäänestys on päättynyt. Eduskuntavaalit ratkeavat muutaman päivän päästä. Suomen järjestelmässä hallitusratkaisu ei välttämättä ole tiedossa vaalien jälkeisenä aamuna. Yksi on kuitenkin varmaa: vaihtoehdot ovat erilaisia ja valinnalla on väliä. SDP haluaa kehittää yhteiskuntaa eri suuntaan, kuin markkinoihin ja yksilön ylivertaisuuteen uskovat oikeistopuolueet.

Mitä porvarihallitus voisi käytännössä merkitä? Työelämän pelisääntöihin SDP:n puuttuminen hallituksesta vaikuttaisi varmasti. Vanhan tarinan mukaan vihreät eivät tiedä, mitä yleissitova työehtosopimus tarkoittaa ja kokoomus vastustaa sitä. EK:n ja varsinkin Suomen Yrittäjien piirissä on monia jotka odottavat tilaisuuttaan päästä lisäämään työnantajan sanelupolitiikkaa työpaikoille. Kolmikanta on helppo romuttaa, jos siihen sitoutuneita puolueita ei ole mukana hallituksessa. Sen jälkeen on turha ihmetellä miksi työmarkkinoilla on levotonta.

Vaalikeskusteluissa on puhuttu paljon työttömien turhasta kurssittamisesta joka ei johda työllistymiseen. Hallitusta on syytetty siitä, että tällä vaalikaudella luoduista lähes sadastatuhannesta uudesta työpaikasta osa on määräaikaisia. Eivätkö kurssit, uuden oppiminen ja määräaikaiset työsuhteet kuitenkin ole parempia kuin työttömyys, joutilaisuus ja pahimmillaan syrjäytyminen? SDP haluaa jatkossakin yhteiskunnan, jonka yhteisesti hyväksytyn yhteiskuntasopimuksen mukaan kaikki työhön kykenevät osallistuvat omalla työpanoksellaan yhteiskunnan kehittämiseen. Näillä yhteisillä ponnistuksilla pidetään huolta heistä, jotka eivät omaa panostaan syystä tai toisesta pysty antamaan.

Pitkäaikaistyöttömien asema vaatii erityishuomiota. Työelämästä pitkään poissa oleminen hankaloittaa työnsaantia, mutta heikentää myös henkistä hyvinvointia johtaen usein mielenterveysongelmiin. Monelta katoaa elämänrytmi, itsetunto heikkenee ja sosiaalinen elämä supistuu.  Tämän jälkeen työhön palaaminen on työn ja tuskan takana. Osallistuminen koulutukseen tuo elämään säännöllisyyttä, vaikka kyse olisikin muutamista päivistä tai viikoista. Automaattisesti kurssitus ei johda työpaikan saantiin. Muiden pariin meneminen ja uuden oppiminen voivat kuitenkin vahvistaa itsetuntoa huomattavasti.

Työn pitää aina olla kannattavaa.  Mutta työn merkitys ei rajoitu taloudelliseen hyötyyn. Se kiinnittää yhteiskuntaan, liittää sosiaaliseen yhteisöön, on yksilön panos yhteiseen hyvään sekä antaa haasteita ja sisältöä elämään.

Suhtautuminen verotukseen ja palveluiden kehittämiseen jakaa puolueet selkeästi.  SDP haluaa laittaa ongelmakohdat kuntoon ja huolehtia vanhuksista ja sairaista. Tämä halutaan tehdä panostamalla julkiseen sektoriin, aktiivisella politiikalla. Jos liikkumavaraa parannusten jälkeen löytyy, voidaan verotusta keventää maltillisesti. Kilpakumppanimme oikealta lähtevät toisesta näkökulmasta: he antaisivat yhteiskunnan kehittämisen markkinoiden tehtäväksi; verot alas ja tuloerot ylös.

Arvovalinnat eivät kuulu markkinoille. SDP haluaa edistää kaikkien ihmisten tasavertaisuutta. Porvarihallituksen aikana parisuhde- ja hedelmöityshoitolain kaltaisia uudistuksia tuskin toteutettaisiin. Sekä Kokoomus että Keskusta ovat pullollaan arvokonservatiiveja, joille vähemmistöjen oikeudet eivät ole ykkösprioriteetteja. SDP:kään ei ole näissä kysymyksissä virheetön, mutta äänestyskarttoja tutkimalla havaitsee, mikä suurista puolueista on selkeimmin puolustanut suvaitsevaisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

SDP:n vaalimenestystä kannattaa siis toivoa palkansaajien, vanhusten ja opiskelijoiden sekä yhteisöllisen politiikan puolesta. Tehdään yhdessä SDP:stä eduskunnan suurin puolue ja Eero Heinäluomasta seuraava pääministeri.

Julkaistu Demarissa 15.3.

Pääkaupunkiseudun väistämättömät visiot

Suomessa on yksi metropoli, Helsinki. Sen kehitys on kiistatta koko maan asia. Helsingin menestys heijastuu maassamme kaikkialle. Sen vuoksi tarvitaan kansallista metropolipolitiikkaa.

Tulevan eduskunnan ja hallituksen täytyy tehdä mahdolliseksi se, että Helsinki kasvaa myönteisellä tavalla. Peräänkuulutan väistelyn ja ohipuhumisen sijaan aitoa sitoutumista yhteistyön tiivistämiseen ja pääkaupunkiseudun kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Yhteistyöhön on tarpeen saada valtion ja kuntien lisäksi kauppakamari, elinkeinoelämän järjestöt ja ammattiyhdistysliike.

Valtio voi edistää tiiviimmän ja toimivamman kaupunkiseudun rakentamista luovuttamalla maitaan asuin- ja työpaikkakäyttöön. Valtion arava-asuntoja on tuotettu viime vuosina pääkaupunkiseudulla vain muutama sata. Kalliille asunnoille löytyy aina toteuttajat, mutta kohtuuhintaista tuotantoa ei synny ilman valtion ja kuntien yhteistyötä.

Valtio voi tukea metropolialuetta myös osallistumalla raideliikenteen investointeihin. Nykyisen hallituksen päätökset Espoon metrosta sekä lentokenttäradasta ovat hyvä avaus. Metroa tulee edelleen jatkaa.

Joukkoliikenteen suosion lisäämiseen - mihin patistaa myös ilmastonmuutos - tarvitaan
jatkossa paljon isoja porkkanoita. Työsuhdelippu oli kuluneen hallituskauden myönteisiä saavutuksia, joskin malli pitää saada useampia hyödyttäväksi. Joukkoliikennepalveluita on kovasti varaa kehittää. Niin matkustusmukavuus kuin turvallisuuskin vaativat vielä paljon työtä.

Toisin kuin muualla maailmassa valtio ei osallistu eurollakaan pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen käyttömenoihin. Mielestäni valtion tulisi rahoittaa niitä siten, ettei tulevalla eduskuntakaudella tarvitsisi korottaa joukkoliikenteen lippujen hintoja. Kun vielä yhteinen lippualue voitaisiin ulottaa kehyskuntiin, ei sieltäkään kannattaisi lähteä yksityisautoilla tukkimaan Helsingin katuja.

Suomen väestönkasvu ja tarpeellinen uusi työvoima on yhä enemmän maahanmuuttajien varassa. Maahanmuuttajien enemmistö asettuu pääkaupunkiseudulle. Monikulttuurisuutta suosiva ilmapiiri ei synny tyhjästä. On oltava peruspalveluita: päiväkoteja, kouluja ja yhteisiä tiloja. Palvelujen on oltava monipuolisempia ja moniarvoisempia kuin muualla maassa. Parhaiten uuteen ympäristöön juurrutaan työn kautta. Tämä edellyttää useimmiten suomen kielen taitoa ja pohjoisen kulttuurimme ymmärtämistä.

Suurkaupunkikulttuuri innostaa parhaimmillaan luovuuteen ja synnyttää uusia ideoita. Kiinnostavat ja houkuttelevat kaupunkitilat ja kävelykeskusta eivät ole turhuutta vaan välttämättömyys. Niitä tarvitaan yhtä lailla kuin viihtyisiä työ- ja asuinalueita sekä turvallista joukkoliikennettä.

Heta Välimäki
Demarinuorten puheenjohtaja, kansanedustajaehdokas Helsingissä

Julkaistu 19.2. SDP:n nettisivuilla www.sdp.fi

-------------------------------

Politiikkaa kouluissa

Vaalit mahdollistavat jotain joka on yleensä enemmän kuin kiellettyä – politiikasta puhumisen kouluissa. Yläasteilla ja lukiossa on syksystä alkaen järjestetty koulupaneeleita osana Allianssin Valtikka-kiertuetta. Syksyllä paneelien painopiste oli poliittinen järjestötoiminta; vuodenvaihteen jälkeen kiertue on keskittynyt vaaleihin.
 
Kouluille on tarjottu mahdollisuutta tilata vaalipaneeli. Niiden osallistujat on hankittu Allianssin ja poliittisten nuorisojärjestöjen kautta. Tilauksen tehneisiin kouluihin on toimitettu tietopaketti tilaisuuden järjestämisestä sekä esimerkkikysymyksiä. Koulun ainoaksi pakolliseksi tehtäväksi on jäänyt järjestää aika ja paikka.

Valitettavan moni koulu on järjestelyn helppoudesta huolimatta jättänyt tilaisuuden käyttämättä. En ymmärrä miksi. Niin tiukka aikataulu ei voi olla, etteikö tunnin paneelille löytyisi aikaa. Syyn täytyy siis olla se, ettei asiaa pidetä tarpeeksi tärkeänä jotta lukujärjestyksestä viitsittäisiin poiketa.

Aina ennen mitä tahansa vaaleja esiin kaivetaan tilastoja ja tutkijoita jotka todistelevat kilpaa, ettei nuoria kiinnosta politiikka, äänestäminen tai yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Sitä sitten voivotellaan jonkin aikaa ja mietitään missä vika, kunnes asia unohtuu seuraaviin vaaleihin asti. Koulut voisivat tehdä osuutensa nuorten kiinnostuksen herättämiseksi myös vaalien välillä päästämällä poliittiset nuorisojärjestöt, kansalaisjärjestöt ja muut yhteiskunnalliset toimijat keskustelemaan nuorten kanssa. Jos se tuntuu hankalalta, luulisi että edes valmiiksi järjestetylle vaalikeskustelulle olisi tilausta.

Olen itse osallistunut jo useaan paneeliin ja kymmenkunta on vielä edessä. Päällimmäiseksi jäänyt tunne on ilo siitä, että nuorilla on kiinnostusta. Useassa koulussa oppilaat ovat etukäteen valmistelleet kysymyksiä, joita paneelin puheenjohtaja on sitten esittänyt.  Kysymykset ovat olleet hyvin pohjustettuja ja monipuolisia. Keskustelua on lähes aina vetänyt oppilas tai oppilasryhmä; hyvää harjoitusta sekin.

Opintorahaa on käsitelty joka koulussa. Olivatpa mukana mitkä puolueet tahansa, panelistien keskuudessa on aina vallinnut herttainen yhteisymmärrys siitä että opintorahaa tulisi nostaa ja sillä pitäisi pystyä elämään. Yleisön jatkokysymys on useimmiten kuulunutkin: "Miksei mitään tapahdu, vaikka kaikki ovat samaa mieltä?" Hyvä kysymys.

Äänestysikäraja on puhuttanut joissakin kouluissa. Useimmiten olen ollut ainoa keskustelijoista, joka on vastustanut äänestysikärajan laskua. Yleisön mielipiteet ovat menneet joko suurin piirtein tasan tai sitten enemmistö on kannattanut nykyistä ikärajaa. Edes nuoret itse eivät siis usko äänestysikärajan laskemisen olevan se poppakonsti, jolla nuoret saadaan mukaan päätöksentekoon.

Joukkoliikenne on helsinkiläisnuorille tärkeää. Lippujen hinnat, poikittaisliikenne, ruuhkamaksut, tietullit, länsimetro ja keskustatunneli pohdituttavat. Työelämään siirtyminen pelottaa, pätkätyöt eivät innosta.

Ilmastonmuutos on tosiasia, mutta mitä sille voi tehdä? Lähestyvä asevelvollisuuden suorittaminen panee miettimään, onko nykyjärjestelmä hyvä. Vanhustenhoito askarruttaa koululaisiakin, moni tuntee isovanhempiensa tilanteen.

Aiheet eivät siis poikkea kovin paljon yleisessä vaalikeskustelussa pyörivistä, mutta koulupaneeleissa niitä käsitellään nuorten aloitteesta ja heidän kielellään. Monesti aika on loppunut kesken. Miksi nuorten kysymyksiin ei voitaisi vastata kouluissa myös vaalien välissä?

Heta Välimäki

Kirjoittaja on 25-vuotias helsinkiläinen Demarinuorten puheenjohtaja.
heta.valimaki@demarinuoret.fi, www.hetavalimaki.net

Julkaistu Uutispäivä Demarissa 14.2.2007

-------------------------------

Puhe poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen yhteistyöjärjestön Samakin kongressissa

2.2.2007, Helsingör, Tanska 

Demarinuorten puheenjohtaja Heta Välimäki 

Hyvät toverit,

Suomen koulujärjestelmä on kehittynyt kansakunnan sivistystarpeiden mukaan. Nykyisestä peruskoulujärjestelmästä taitettiin aikanaan rajusti peistä, mutta se saavuttanut yhteisen hyväksynnän. Se on myös osoittautunut kansainväliseksi menestystarinaksi.

Peruskoululla on tiedollisen opetuksen ja sivistystehtävän lisäksi yhteiskunnallisia tehtäviä, joita ei aina muisteta. Se edistää kansalaisten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Samalla se antaa tilaa erilaisuudelle ja lahjakkuuden eri ilmenemismuodoille. Perusopetuksessa on koko ikäluokka yhdessä, se ei erottele lapsia varallisuuden tai kotitaustan mukaan.

Samoin suomalainen päivähoitojärjestelmä on kattava. Jokaiselle lapselle löytyy päivähoitopaikka, kaikilla kuusivuotiaillamme on oikeus maksuttomaan esiopetukseen. Peruskoulun vapaaehtoinen aamu- ja iltapäivätoiminta on vakiinnutettu osaksi lasten koulupäivää.

Kun lasten ja nuorten tilannetta katsotaan järjestelmän näkökulmasta, tilanne siis näyttää erinomaiselta. Suurin osa suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin.

Tutkimusten mukaan peruskoulu näyttää toimivalta. Silti on paljon syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria. Monet lapset ovat yksinäisiä ja monilta vaaditaan liian paljon liian varhain. Sosiaalisten ongelmien ratkaisu edellyttää kokonaisvaltaista ja monialaista lähestymistapaa.

Meidän aikuisten ei pidä erehtyä luulemaan, että lapset ovat itsenäisempiä kuin ovatkaan. Turvallinen lapsuus luodaan ennen kaikkea vastuustaan tietoisessa turvallisessa kodissa. Ellei se ole mahdollista, on yhteiskunnan turvaverkkojen toimittava.

Erityistä huolenpitoa, kasvatusta ja opetusta tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt. Hyvinvointierojen kasvu, yhteiskunnassa vallitsevien arvojen koveneminen, työelämän vaatimusten kiristyminen ja perheinstituution muutokset heikentävät väistämättä myös lasten ja nuorten hyvinvointia.

Aikakautemme asettaa suuren haasteen myös koululle, jonka tulee pystyä huolehtimaan paitsi hyvistä oppimistuloksista myös lasten ja nuorten terveestä kasvusta ja kehityksestä.

Hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää lasten ja nuorten elämän tarkastelua kokonaisvaltaisena, hallintokuntien rajat ylittävänä kysymyksenä - unohtamatta kotien kanssa tehtävää yhteistyötä.  Lasten ja nuorten elämä ei ole lohkottavissa sektoreihin.

Lapsen ja nuoren elämässä voi olla monia ongelmia, joiden rinnalla oppimistavoitteiden saavuttaminen tuntuu toissijaiselta. Joillakin lapsilla koulutien alkutaivalkin on niin kivinen, ettei muiden tahdissa eteneminen kerta kaikkiaan onnistu. Parasta hyvinvoinnista huolehtimista on mielestäni aito välittäminen ja huolenpito oppilaasta. Arkisessakin koulutyössä pitäisi antaa tilaa kuuntelemiselle, vuorovaikutukselle, ilolle ja myönteiselle palautteelle.  

Yhteistoiminnallisuuden ja vuorovaikutteisuuden lisääminen edellyttää, että sisäistetään uudenlainen kouluyhteisön malli. Todellinen vuorovaikutus sisältää oppilaan aidon kohtaamisen ja sen, että hän tulee kuulluksi ja hyväksytyksi.

Oppilaiden osallistuminen koulun arjen suunnitteluun on hyvä tapa lisätä kouluviihtyvyyttä. Meidän demareiden vaaliohjelmassa maaliskuun eduskuntavaaleissa korostetaan virikkeellistä koulua. Ei voi vähätellä esimerkiksi sitä, miten koulupiha voi inspiroida leikkiin ja liikuntaan.

Hyvät kuulijat,

Tänä vuonna Suomessa on käynnistetty valtakunnallinen kouluhyvinvoinnin toimenpideohjelma. Ajatuksena on, että koulua kehitetään entistä vahvemmin kaikkien oppilaiden hyvinvointia edistäväksi yhteisöksi.

Ohjelma pitää sisällään useita lähivuosina toteutettavia toimenpiteitä. Siinä kehitetään muun muassa varhaisen puuttumisen keinoja. Koulukiusaamisen vastaisia toimenpiteitä tehostetaan. Kouluhyvinvointihankkeessa kehitetään myös oppimisympäristöä sekä oppilashuollon toteuttamisen perusedellytyksiä ja rakenteita.

Yhteistyötä on pyritty suomalaisessa kouluissa tiivistämään. On vanhempiin ja lähiyhteisöön verkottuneita kouluja, joiden tulokset puhuvat puolestaan.  Niissä niin yleinen ilmapiiri kuin lasten myönteisen kasvun edellytykset ovat yhteistyön ansiosta selvästi parantuneet. On tärkeää, että rohkenemme kokeilla uusia toimintatapoja ja tuoda uudenlaista moniammatillisuutta kouluihimme.

Suomessa on viime aikoina keskusteltu paljon koulupäivän uudistamisesta. Nykyisin koulupäivä jakautuu tiiviisti peräkkäin pakattuihin oppitunteihin ja vapaa-ajantoimintaa järjestetään enimmäkseen iltaisin koulun ulkopuolella.

Tutkimukset ja kokeilut osoittavat kuitenkin, että vapaa-ajan organisointi koulun kautta edistää oppilaiden sosiaalista kehitystä ja oppimista. Koulupäivän rakenteellinen uudistaminen mahdollistaisi esimerkiksi taito- ja taideaineiden, kulttuurikasvatuksen, liikunnan tai oppilaskuntatoiminnan sisällyttämisen nykyistä paremmin osaksi kaikkien lasten arkea.

Uudistamalla koulupäivän rakennetta on mahdollista merkittävästi tukea lapsen kasvua ja kehitystä sekä kotien kasvatustehtävää työelämän vaatimusten lisääntyessä. Tavoitteena on tarjota lapsille turvallinen kasvuympäristö ja ehkäistä riskitekijöitä, jotka liittyvät lasten lisääntyvään valvomattomaan yksinoloon. Pienetkin koulupäivän rakenneuudistukset voivat parantaa ilmapiiriä.  Joustava koulun aloitus, ruokatauon pidentäminen sekä harrastustoiminnan rytmittäminen koulupäivään ovat yllättävän tärkeitä.

Hyvät toverit,

Olemme hyväksyneet periaatteen, että koulutus kuuluu kaikille. Tämän on oltava johtavana ajatuksena, kun  kouluverkkoa uudistetaan yhteiskunnan, väestörakenteen ja työmarkkinoiden muutosten myötä. 

Väestökehityksessä olemme historiallisessa taitteessa. Samalla kun työvoimasta poistuu satojatuhansia ihmisiä, nuorten ikäluokat pienentyvät.  Näin koulutuksen tarjonta ja kysyntä etsivät monilla paikkakunnilla tasapainotilaa. Laadun parantaminen nykyisin voimavaroin onnistuu riittävän suurien koulujen avulla. Ne antavat kunnille mahdollisuuden entistä joustavampiin ja laadukkaampiin palveluihin.

-------------------------------------