Vuonna 2000 olin presidentinvaalikampanjan ajan töissä Tarja Halosen Kallion toimistossa. Työ oli vapaaehtoista ja palkatonta. Ensin otin päivystysvuoroja pari viikossa, mutta loppujen lopuksi olin toimistolla hääräämässä lähes joka päivä. Henki kampanjassa oli erittäin hyvä ja positiivinen, ja ihmisten kanssa keskusteleminen toimistolla oli antoisaa.

Ennen sitä en ollut aktiivisesti mukana politiikassa, vaikka olinkin jo arvomaailmaltani demari. Muistan kun olin viidennellä luokalla vuonna 1994 ja järjestimme luokassa presidentinvaalit. 25 oppilaasta 23 äänesti Rehniä. Minä olin toinen poikkeuksista. Selitimme hämmentyneille luokkakavereillemme, että mielestämme vaaleissa aatteilla on enemmän merkitystä kuin ulkonäöllä.

Sosialidemokraattinen puolue oli minulle itsestään selvä valinta. SDP edistää parhaiten tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, sekä harjoittaa politiikkaa jossa yhteiskunnan heikko-osaisimmatkin huomioidaan. Puolue on ideologiapohjastaan huolimatta toiminnaltaan myös järkevä ja realistinen.

Vuonna 2000 kirjoitin ylioppilaaksi, jonka jälkeen pidin välivuoden opiskeluista. Työskentelin vuoden ala-asteella koulu-avustajana, ja viihdyin mainiosti. Vuoden aikana koulumaailman ongelmat tulivat tutuiksi, ja halu vaikuttaa asioihin kasvoi.

Aloitin sosiaalipolitiikan opinnot vuonna 2001. Tein opintoihin liittyvän kolmen kuukauden työharjoittelun vanhainkodissa lähihoitajana, ja kiinnyin työhön niin että jatkoin sitä opiskelujeni lomassa. Lähihoitajan työ on rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti, mutta palkan perusteella sitä ei uskoisi. Minulle palkka oli työhön kouluttamattomana riittävä, mutta pitkän koulutuksen läpikäyneille ammattitaitoisille hoitajille kohtuuttoman pieni.

Hoitajien huono palkka heijastuu väkisin myös työn laatuun, ja näin ollen myös hoidettaviin eli vanhuksiin. Kiire estää usein vanhuksien inhimillisen ja henkilökohtaisen kohtelun, mikä tuntuu erityisen pahalta sillä vanhukset ovat kuitenkin vanhainkodissa kotonaan.

Eduskuntavaalien 2003 jälkeen aloitin työt kansanedustaja Risto Kuisman avustajana. Työ oli erittäin mielenkiintoista, ja eduskunta loistava näköalapaikka suomalaisen politiikan arkeen.  Lopetin työni eduskunnassa kesällä 2006 kun minut valittiin Demarinuorten päätoimiseksi puheenjohtajaksi.